Kuviskurssin viimeisenä työnämme oli työstää abstraktia taidetta kuvaava akryylivärimaalaus. Sitä suunnitellessa meidän tuli pohtia tietynlaista värimaailmaa ja muotoja, jotka kuvaisivat omaa sisäistä maailmaamme. Tehtävänämme oli käyttää inspiraation lähteenä Kusaman näyttelyssä näkemiämme töitä ja niiden ideapohjia. Ennen kuin lähdimme suunnittelemaan maalauksia, kävimme läpi keskeisimmät asiat, jotka siinä tulisi näkyä. Pinta, viiva ja piste olivat ne kolme keskeisintä sanaa, jotka meidän tuli ottaa huomioon maalausta tehdessämme.
Taustaa maalatessani en ollut varma mitkä muodot värien vaihdoksissa olisivat olleet loogisimmat, parhaimmat tai erityisesti minun sisäistä maailmaani kuvaavia. Lopulta siinä esiintyvät muodot olivat juuri oikeat. Tai no, oikein ja oikein, en itsekään voi varmuudella kertoa omasta maailmastani, riippumatta siitä, onko kyseessä ulkoinen vai sisäinen maailma. Taustan kolme eri värikerrosta saattavat todennäköisimmin kuvastaa oman sisäisen maailmani tuntemuksia; välillä ylös, välillä alas kaartuvia, vaaleita, iloisia tunteita. Välillä epävarmuuden, välinpitämättömyyden ja tasapaksun väsymyksen tunteita.
Minä lähdin liikkeelle sisäisen maailmani väreistä. Oli alusta asti ilmiselvää, että se sisältäisi sinistä. En kuitenkaan ollut varma mitä muita värejä maailmani saattaisi sisältää, ja jäin vahvasti siihen tulokseen, että valkoista ja mustaa. Kuviointia miettiessäni pyörittelin mielessäni partiolippukuntani Kontutyttöjen logoa ja pohdin miten voisin sitä hyödyntää. Se kuvastaa kuitenkin minulle hyvin tärkeää harrastustoimintaa, mutta toisaalta se ei ole niistä ainoa. Lopulta päätin kuitenkin pitäytyä vanhassa suunnitelmassani, (yksinkertaistetulla Konty-logolla) ja muutaman paperiluonnostelman jälkeen löysin idean kaartuvasta viivasta, sekä siinä esiintyvien stoppien (poikkiviivat) toteuttamisesta.
Maaleja sekoittamalla syntyvät värit olivat todella kauniita, ja värejä sekoitellessa, sekä maalatessa tämä työ tuntui jopa kaikista terapeuttisemmalta. Voisin siis ihan huvin vuoksi sekoitella erisävyisiä värisekoituksia ja maalailla paperille mitä mieleen juolahtaa. Värit sopivat hyvin yhteen toistensa kanssa, ja maalauspinta näytti pehmeältä, siveltimen vetoja myötäilevältä. Maali oli todella samettista ja siksi myös helppokäyttöistä. Kaikki pienetkin siveltimenvedot olivat heti näkyvissä, ja maalipinta kuivui äärimmäisen nopeasti.
Konty- logoissa käytin valkoista ja mustaa, kahta hyvin erityyppistä väriä, joiden ajattelin kuvastavan harrastukseni tuomia tuntemuksia. Valkoinen kuvastaa hyviä, mukavia ja ihania muistoja, ja musta sitä vastoin niitä ei-niin-hyvin sujuneita juttuja tai tilanteita. Mikään kun ei vaan voi koskaan olla täydellistä, ei edes silloin, vaikka olisikin mielestään konkari jossakin asiassa.
Vaaleanpunainen viiva kuvastaa niinsanottua kulkureittiä. Se on tarkoituksellisesti ensin suora, sitten kaartuva, ja symmetrisesti omaa liikettään mukaileva, aivan kuin elämänkin kuuluisi kulkea. Viivassa näkyy menneisyyden ja nykyhetken lisäksi siis myös tulevaisuus, jota onkin vaikea ennalta määritellä. Stereotypiaa tässäkin käyttäen, suuntaa antava viiva kuvastaa nimenomaan sitä, millaisena toivon ja kuvittelen elämäni kaaren kulkevan.
Kolme poikkiviivaa tämän varrella, ovat sellaisenaan hyvät esimerkit siitä, miten jollain tapaa melkeinpä koko ajan on pysähdyttävä pohtimaan omaa suuntaansa. Jokaisen ihmisen tulisi pysähtyä rauhassa keräämään ajatuksiaan, purkamaan niitä joko paperille, ystäville tai joskus pelkästään jopa itselleen. Silloin pysyy itsekin perillä toiveistaan, kyvyistään ja mahdollisuuksistaan, jos keskittyy silloin tällöin pohtimaan, oli se sitten vakavasti tai leikillään ajateltuna.
Jonossa olevat pisteet ovat hieman epäsymmetrisiä, vaikkei niiden sellaisia kuulunut ollakaan. Ne voisivat tarkemmin ajateltuna kertoa siitä, miten ihmisten ajatukset ja vahvuudet jakautuvat niin monille eri laajuuksille. Mustat pisteet kallistuvat hieman vasemmalle päin, valkoiset oikealle, aivan kuten jokaisen mieltymykset ja arvomaailmatkin. Nekään ei yleensä ole suoranaisin ja selkein jakaumin, vaan tietyt vahvuudet ja mieltymykset voivat vaihdella hyvinkin paljon eri pääsisältöjen sisällä. Ne siis oletettavasti kertovat minusta sen, etten ehkä olekaan vahva juuri niissä sisällöissä, jotka arkielämässäni näkyvät.
Olin lopputulokseen ihan tyytyväinen. Loppujenlopuksi itse työn tekeminen ja maalien sekoittaminen oli niin mukavaa, etten suoranaisesti välittänyt siitä, ettei työstä tullutkaan niin täydellinen. Huomasin myös, että on miltei mahdotonta sekoittaa samaa väriä uudelleen, ja siksi mustassa Konty- logossakin voi huomata epäonnistuneen korjauksen. Maali kun ei enää ollutkaan sinistä, vaan jopa harmaata.
