NYKYTAIDETEOS: HYVÄNTEKEVÄISYYTTÄ MAAILMAN HYVÄKSI  

Tämän projektin ideana oli suunnitella osallistava nykytaideteos parin kanssa. Pidimme aluksi arvohuutokaupan, jossa ostimme itsellemme tärkeitä arvoja. Ostimme arvoiksi hyväntekeväisyyden, luonnonsuojelun, itseilmaisun ja muiden auttamisen. Projektin pääteemana oli hyväntekeväisyys ja luonnonsuojelu, joiden pohjalta lähdimme suunnittelemaan osallistavaa projektia. 

Projektin ideana oli laittaa julkiselle paikalle kolme purkkia, joiden kyljissä lukisi eri hyväntekeväisyys kohteita. Omassa projektissamme kohteina olivat: ruoka-apu kriisialuelle, tyttöjen koulutus ja saimaannorppien suojelu. Ihmiset saisivat valita yhden kohteen ja tiputtaa valitsemaansa purkkiin esimerkiksi jonkin esineen. Projektista tulee hyvin esille, mitkä asiat ihmiset kokevat tärkeinä. Valintaan vaikuttaa usein median tuomat uutiset erilaisiin riskialueisiin liittyen. Halusimme tuoda myös eri hyväntekeväisyysjärjestöjä esille, joten päätimme laittaa niiden logoja projektiimme.

Projektin kohteena käytimme meidän kuvataiteen kurssilla olevia oppilaita. He saivat valita yllä mainituista kohdista yhden vaihtoehdon. Ruoka-apu kriisialueille vei ylivoimaisen voiton. 

Sisäinen maailma

SISÄINEN MAAILMA

Tehtävänä oli tehdä omaa sisäistä maailmaa kuvaava abstraktimaalaus. Inspiroinnin lähteenä piti käyttää Kusaman teoksia ja tekniikoita.
Aloitin maalaamalla taustan, jonka maalasin valkoiseksi. Maalatessa käytin akryylimaaleja. Taustan jälkeen lähdin suunnittelemaan varsinaista maalausta. Keltainen väri kuvaa positiivisuutta ja iloisuutta. Keskellä oleva pallo on voimanlähde, joka jakaa iloisuutta eri puolille. Mustat pisteet kuvaavat negatiivisuutta, jonka määrä pitäisi olla pienempi kuin positiivisuuden määrä.

Sisäinen maailma

Kuviskurssin viimeisenä työnämme oli työstää abstraktia taidetta kuvaava akryylivärimaalaus. Sitä suunnitellessa meidän tuli pohtia tietynlaista värimaailmaa ja muotoja, jotka kuvaisivat omaa sisäistä maailmaamme. Tehtävänämme oli käyttää inspiraation lähteenä Kusaman näyttelyssä näkemiämme töitä ja niiden ideapohjia. Ennen kuin lähdimme suunnittelemaan maalauksia, kävimme läpi keskeisimmät asiat, jotka siinä tulisi näkyä. Pinta, viiva ja piste olivat ne kolme keskeisintä sanaa, jotka meidän tuli ottaa huomioon maalausta tehdessämme.

Taustaa maalatessani en ollut varma mitkä muodot värien vaihdoksissa olisivat olleet loogisimmat, parhaimmat tai erityisesti minun sisäistä maailmaani kuvaavia. Lopulta siinä esiintyvät muodot olivat juuri oikeat. Tai no, oikein ja oikein, en itsekään voi varmuudella kertoa omasta maailmastani, riippumatta siitä, onko kyseessä ulkoinen vai sisäinen maailma. Taustan kolme eri värikerrosta saattavat todennäköisimmin kuvastaa oman sisäisen maailmani tuntemuksia; välillä ylös, välillä alas kaartuvia, vaaleita, iloisia tunteita. Välillä epävarmuuden, välinpitämättömyyden ja tasapaksun väsymyksen tunteita.

Minä lähdin liikkeelle sisäisen maailmani väreistä. Oli alusta asti ilmiselvää, että se sisältäisi sinistä. En kuitenkaan ollut varma mitä muita värejä maailmani saattaisi sisältää, ja jäin vahvasti siihen tulokseen, että valkoista ja mustaa. Kuviointia miettiessäni pyörittelin mielessäni partiolippukuntani Kontutyttöjen logoa ja pohdin miten voisin sitä hyödyntää. Se kuvastaa kuitenkin minulle hyvin tärkeää harrastustoimintaa, mutta toisaalta se ei ole niistä ainoa. Lopulta päätin kuitenkin pitäytyä vanhassa suunnitelmassani, (yksinkertaistetulla Konty-logolla) ja muutaman paperiluonnostelman jälkeen löysin idean kaartuvasta viivasta, sekä siinä esiintyvien stoppien (poikkiviivat) toteuttamisesta.

Maaleja sekoittamalla syntyvät värit olivat todella kauniita, ja värejä sekoitellessa, sekä maalatessa tämä työ tuntui jopa kaikista terapeuttisemmalta. Voisin siis ihan huvin vuoksi sekoitella erisävyisiä värisekoituksia ja maalailla paperille mitä mieleen juolahtaa. Värit sopivat hyvin yhteen toistensa kanssa, ja maalauspinta näytti pehmeältä, siveltimen vetoja myötäilevältä. Maali oli todella samettista ja siksi myös helppokäyttöistä. Kaikki pienetkin siveltimenvedot olivat heti näkyvissä, ja maalipinta kuivui äärimmäisen nopeasti. 

Konty- logoissa käytin valkoista ja mustaa, kahta hyvin erityyppistä väriä, joiden ajattelin kuvastavan harrastukseni tuomia tuntemuksia. Valkoinen kuvastaa hyviä, mukavia ja ihania muistoja, ja musta sitä vastoin niitä ei-niin-hyvin sujuneita juttuja tai tilanteita. Mikään kun ei vaan voi koskaan olla täydellistä, ei edes silloin, vaikka olisikin mielestään konkari jossakin asiassa. 

Vaaleanpunainen viiva kuvastaa niinsanottua kulkureittiä. Se on tarkoituksellisesti ensin suora, sitten kaartuva, ja symmetrisesti omaa liikettään mukaileva, aivan kuin elämänkin kuuluisi kulkea. Viivassa näkyy menneisyyden ja nykyhetken lisäksi siis myös tulevaisuus, jota onkin vaikea ennalta määritellä. Stereotypiaa tässäkin käyttäen, suuntaa antava viiva kuvastaa nimenomaan sitä, millaisena toivon ja kuvittelen elämäni kaaren kulkevan. 

Kolme poikkiviivaa tämän varrella, ovat sellaisenaan hyvät esimerkit siitä, miten jollain tapaa melkeinpä koko ajan on pysähdyttävä pohtimaan omaa suuntaansa. Jokaisen ihmisen tulisi pysähtyä rauhassa keräämään ajatuksiaan, purkamaan niitä joko paperille, ystäville tai joskus pelkästään jopa itselleen. Silloin pysyy itsekin perillä toiveistaan, kyvyistään ja mahdollisuuksistaan, jos keskittyy silloin tällöin pohtimaan, oli se sitten vakavasti tai leikillään ajateltuna. 

Jonossa olevat pisteet ovat hieman epäsymmetrisiä, vaikkei niiden sellaisia kuulunut ollakaan. Ne voisivat tarkemmin ajateltuna kertoa siitä, miten ihmisten ajatukset ja vahvuudet jakautuvat niin monille eri laajuuksille. Mustat pisteet kallistuvat hieman vasemmalle päin, valkoiset oikealle, aivan kuten jokaisen mieltymykset ja arvomaailmatkin. Nekään ei yleensä ole suoranaisin ja selkein jakaumin, vaan tietyt vahvuudet ja mieltymykset voivat vaihdella hyvinkin paljon eri pääsisältöjen sisällä. Ne siis oletettavasti kertovat minusta sen, etten ehkä olekaan vahva juuri niissä sisällöissä, jotka arkielämässäni näkyvät. 

Olin lopputulokseen ihan tyytyväinen. Loppujenlopuksi itse työn tekeminen ja maalien sekoittaminen oli niin mukavaa, etten suoranaisesti välittänyt siitä, ettei työstä tullutkaan niin täydellinen. Huomasin myös, että on miltei mahdotonta sekoittaa samaa väriä uudelleen, ja siksi mustassa Konty- logossakin voi huomata epäonnistuneen korjauksen. Maali kun ei enää ollutkaan sinistä, vaan jopa harmaata.

TAITEILIJAVIERAILU

TAITEILIJAVIERAILU

Perjantaina 11.11.2016 koulussamme kävi taiteilija Lotta Mattila. Hän kertoi omista teoksistaan ja taiteilijanurastaan. Hänen tekemänsä teokset olivat veistoksia ja tilallisia teoksia, jotka kuvasivat usein jotakin eläinhahmoa. 

Vierailu oli mielenkiintoinen. En ole itse kovinkaan kiinnostunut taiteesta, mutta Mattila kertoi siitä kiinnostavasti. Hän kertoi juuri asioista, jotka mietityttävät nuoria, kuten taiteilijan palkka. Teokset olivat hienoja ja taitavasti tehtyjä. Teoksista huomasi miten paljon aikaa ja vaivaa hän oli käyttänyt niiden tekemiseen. Vierailussa tuli esille, että taiteilijan työ ei ole niin helppoa kuin luulisi. Se vaatii paljon aikaa ja kärsivällisyyttä, jos haluaa tehdä taidetta työkseen. 

TAITEILIJAVIERAILU

TAITEILIJAVIERAILU

Perjantaina 11.11.2016 koulussamme kävi taiteilija Lotta Mattila. Hän kertoi omista teoksistaan ja taiteilijanurastaan. Hänen tekemänsä teokset olivat veistoksia ja tilallisia teoksia, jotka kuvasivat usein jotakin eläinhahmoa. 

Vierailu oli mielenkiintoinen. En ole itse kovinkaan kiinnostunut taiteesta, mutta Mattila kertoi siitä kiinnostavasti. Hän kertoi juuri asioista, jotka mietityttävät nuoria, kuten taiteilijan palkka. Teokset olivat hienoja ja taitavasti tehtyjä. Teoksista huomasi miten paljon aikaa ja vaivaa hän oli käyttänyt niiden tekemiseen. Vierailussa tuli esille, että taiteilijan työ ei ole niin helppoa kuin luulisi. Se vaatii paljon aikaa ja kärsivällisyyttä, jos haluaa tehdä taidetta työkseen. 

Maalaus: Sisäinen maailma

Maalauksen tausta

Viimeinen työmme tällä kuviskurssilla oli akryylimaalaus, jonka teemana oli Yayoi Kusaman näyttelyn innoittamana oma sisäinen maailmamme. Tehtävänantona oli toteuttaa abstrakti maalaus, joka kuvastaisi omaa sisäistä maailmaa. Inspiraationa toimisi Kusaman taiteen värit tai muodot. 

Työssä käytettyjä välineitä

Itse suunnittelin työn jossa käytin päävärinä sinistä. Se oli sopivasti rauhallinen, mutta myrskyisä väri. Maalauksen taustaan tuli liukuvia raitoja valkoisesta ja vaaleansinisesta tummansiniseen ja mustaan. Koska maalauksessa oli kyse omasta sisäisestä maailmasta, koin että vastakohdat sopisivat hyvin minun työhöni. Maalauksen keskelle tuli siniharmaa ns. mandala -kuvio. Kuvio oli samalla abstrakti, mutta kuitenkin hillitty ja  tarkasti suunniteltu.

Valmis maalaus

Maalauksessa käytettiin akryylimaaleja, joilla maalaaminen osoittautui todella hauskaksi kokemukseksi. Erityisesti värien sekoittaminen oli hauskaa. Työllä oli kuitenkin omat vaikeutensa, ja esimerkiksi taustaa maalatessa oli vaikea saada väri näyttämään liukuvalta, sillä maali kuivuin aika nopeasti. Työ oli myös mittasuhteiltaan kohtalaisen suuri, mikä aiheutti omalta osaltaan haastetta sommitteluun ja maalauksen symmetriaan. Työ onnistui kuitenkin loppujen lopuksi hyvin, pienistä epäsymmetrisistä kohdista huolimatta. Näyttää siltä, että pieni määrä epätäydellisyyttä kuuluu sisäiseen maailmaani!

Taiteilijavierailu: Lotta Mattila

Viime perjantaina kouluumme saapui suomalainen taiteilija Lotta Mattila kertomaan itsestään ja ammatistaan. Tilaisuus oli järjestetty lukion ensimmäiselle vuosikurssille ja se oli osana kuviksen kurssia. Lotta Mattila kertoi omasta elämästään, taiteilijan urastaan sekä siitä, miten taiteiljan työ käytännössä toimii. Hän myös esitteli omia teoksiaan ja kertoi tarkemmin niiden taustoista. 

Lotta Mattila: Piiritys

Lotta Mattila: Leijonan osa 

Olin aikaisemminkin tiennyt taiteilijan elämästä joitain asioita, mutta vierailijamme avasi asioita vielä enemmän. Saimme muun muassa kuulla millainen prosessi yhdenkin teoksen tekeminen on, ja kuinka paljon erilaisia vaiheita siihen kuuluu. Myös käytännön kysymyksiin, kuten raha-asioihin, saatiin vastaus. 

Mattilan työt olivat suurimmaksi osaksi keramiikkaveistoksia. Ne kuvasivat miltei aina jotain eläintä. Mieleenpainuvimpia teoksia olivat esimerkiksi Piiritys ja Leijonan osa.

KUVAT: lottamattila.com

Nykytaideprojekti ft.Leo

Tehtävänämme oli pareittain suunnitella ja mahdollisuuksien mukaan myös toteuttaa jokin osallistava nykytaideprojekti. Lähdimme liikkeelle arvohuutokaupalla, jossa ostimme työtämme inspiroivia arvoja. Arvoja oli laidasta laitaan, ja niiden hinnaksi muodostui niin pieniä kuin suuriakin summia ilman sen suurempia syitä arvojen poikkeavuudesta. Minun ja parini Leon valitsemat arvot olivat tieto, viisaus ja onnellisuus, ja olin itse ainakin erittäin tyytyväinen saamaamme kolmikkoon.             Näiden arvojen pohjalta meidän tuli valita yksi tai useampi, joista lähtisimme sitten kehittelemään osallistavaa ja johonkin muutokseen pyrkivää tai kantaa ottavaa nykytaideprojektia.

Suunnittelu

Suunniteluvaiheemme oli aika pitkä ja moneen suuntaan ideoita herättelevä, mikä onkin ihan loogista parityössä, kun molemmilla on mielessään erilaisia ajatuksia. Ajatusten kokoaminenkin selitettävään ja ymmärrettävään muotoon saattaa vaatia muutamia yrityskertoja, joka osaltaan hidastaa suunnittelua. Päätimme lopulta kuitenkin valita arvoistamme onnellisuuden, ja kehittämään ideaa tämän ympärille. 

Halusimme ottaa projektilla kantaa ensisijaisesti siihen, ettei ihmisten onnellisuutta pystytä vertailemaan keskenään samalla skaalalla. Jokainen tuntee onnellisuuden erilaisena, eikä kukaan pysty tietämään miltä onnellisuus toisesta ihmisestä täsmälleen tuntuu. Projektimme toteutus olisi vaatinut enemmän aikaa sekä meiltä, että osallistuvilta ihmisiltä, joten emme kyenneet toteuttamaan tai edes havainnollistamaan teostamme hirveän tarkasti.

Projektin vaiheittain eteneminen

1. Onnellisuutta kuvaavat piirrokset

Ensimmäisessä vaiheessa pyytäisimme luvan vierailla Viikin normaalikoulun lukiolaisten tunneilla keräämässä opiskelijoiden senhetkiset ajatukset omasta onnellisuudestaan asteikolla 1-10. Tämän jälkeen samaiset opiskelijat piirtäisivät n.20 min ajan siitä, miltä heidän oma onnellisuus tuntuu ja näyttää. Näitä piirroksia kerättäisiin, kunnes kaikkiin kohtiin (1-10) olisi tullut vähintään kaksi sekä tytön että pojan tekemää piirrosta.

2. Vertailu muihin opiskelijoihin

Toisessa vaiheessa vierailisimme jossakin toisessa helsinkiläislukiossa, jossa pyytäisimme nuoria määrittelemään edellisen vaiheen tavoin oman onnellisuutensa asteikolla 1-10. Tämän jälkeen näyttäisimme nuorille kuvia Viikin norssilaisten piirtämistä teoksista ilman, että kerromme kyseisten kuvien määritelmää onnellisuusasteikolla. Heidän tulisi valita kuvista se, mikä eniten kuvaa heidän itselleen antamaa numeroa ja kirjata nämä valinnat ylös.

3. Tulosten arviointi ja vertailu

Kolmannessa vaiheessa työn suunnittelijoiden ja toteuttajien eli ainakin minun, Leon ja mahdollisten yhteistyökumppaneidemme tulisi listata ja vertailla muutamia pointteja joita haluaisimme projektin avulla osoittaa. 

Niitä voisi olla mm.

-Millaisia värimaailmoja ja kuvioita eri asteikolta löytyy?

 (näkyykö synkkien ja vaaleiden värien ero selkeänä)

-Ovatko tyttöjen ja poikien piirrokset erotettavissa toisistaan/ onko niissä jotain paljastavia tekijöitä jotka antavat ymmärtää tekijän olevan juuri tyttö tai poika?

-Toisen vaiheen nuorten valitsemat työt tekijän sukupuolesta riippumattomia: 

 (valitsevatko nuoret saman sukupuolen tekemiä piirroksia?)

-Voiko onnellisuudekseen määrittänyt henkilö valita täysin päinvastaisen onnellisuusasteikon pohjalta tehdyn työn? 

(esim. olonsa surkeaksi tuntenut valitsee piirroksen, jonka tekijä on määritellyt onnellisuutensa täydeksi kympiksi)

4. Tulosten julkaisu, näyttely

Neljännessä eli viimeisessä vaiheessa vertailussa olleet tulokset ja pohdinnat olisivat valmiina, ja piirroksista olisi tehty visuaalisesti selkeä näyttely, esim. koulun seinälle tai museoon. Silmien korkeudella vaakatasossa olisi luvut yhdestä kymmeneen, joiden yläpuolelle olisi aseteltu tyttöjen piirroksia kyseisiltä asteikoilta sekä lukujen alapuolelle poikien tekemiä piirroksia. Siten katsojat näkisivät edessään joidenkin henkilöiden tekemiä piirroksia tietyiltä onnellisuusasteikoilta ja pystyisivät analysoimaan myös omaa näkemystään asteikkoon, ja piirroksiin kohdistuen.

Näyttelyssä lukujen yllä tyttöjen piirrustukset, alla poikien.

Loppupohdinta

Emme kyenneet toteuttamaan projektia sen ollessa liian aikaavievä, mutta loppujen lopuksi olin erittäin tyytyväinen pohdiskeluumme, sekä aikaansaamiimme ajatuksiin ja ideoihin. Projektin selostaminen paperille ei myöskään mahtunut aikatauluumme, mutta mitään kovin visuaalista ei siinäkään olisi ilmentynyt. 

Lopputulos projektista ei vastannut täsmälleen samaa ideaa, kuin mitä alunperin ajattelin.Näyttelyvaiheessa kuvittelin onnellisuusasteikon menevän lukuineen pystysuunnassa piirrosten tullessa numeroiden vasemmalle ja oikealle puolelle. Lopputuloksessa laitoimme luvut riviin vaakatasossa ja kuvat niiden ylä- ja alapuolelle. Monet arvopohjaiset ja kantaa ottavat asiat olivat kuitenkin samoja kuin ajatukseni alkuperäisen suunnitteluvaiheen aikanakin. 

(Tehty yhteistyössä Leo Koposen kanssa; http://mytaide.blogspot.fi/ )

Taiteilijavierailija Lotta Mattila

Perjantaina 11.11. koulullamme vieraili taiteilija Lotta Mattila.
Hän aloitti tunnin kestävän esittelyn hieman neljän jälkeen, ja paikalla oli kuuntelemassa kaikki ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat sekä pari koulumme opettajaa.
Ennakko-odotukseni kyseisen taiteilijan elämästä ei käynyt aivan toteen, sillä olin aika varma siitä, että taiteilija tekisi erilaisia maalauksia ja sen tapaisia taideteoksia. Mattila kertoi kuitenkin tekevänsä hieman isompia ja työkohtaisesti eri materiaaleista tehtyjä veistoksia jne.

Hyvät Herrat (2015)

Hei sun hevoset karkaa (2014)

Hän aloitti esittelyn kertomalla taideteoksistaan, esittelemällä niitä, ja kertomalla joitain pienimuotoisia taustoja itsestään ja omasta työurastaan.
Syystä kuin syystä, päällimmäisenä mieleeni jäi esittelystä taiteilijan raha-asiat eli esimerkiksi se, kuinka paljon taiteilijat joutuvat maksamaan materiaaleista, työkaluista sekä työ- ja esittelytiloistaan. Teosten budjetit nousivat korvissa aivan pilviin asti, ja varsinkin se yllätti minua suuresti.


Taiteilijavierailu muutti siten käsitystäni taiteilijaelämästä, että tämän on todella tehtävä töitä omien töidensä eteen niin suunnittelu-, työskentely- kuin markkinointivaiheessakin. Mikään ei ole varmaa ja taiteilijaura todella saattaa vaatia elämässä suurempiakin uhrauksia ja ponnisteluja, jotta taiteilija pystyisi myös elättämään itsensä. 
Itse en voisi kuvitella omaa elämääni tällaisena, niinsanotusti epävarmuuden täyttämien ajatusten keskellä. On kuitenkin hienoa huomata tässäkin asiassa, että ihmiset ovat erilaisia, ja jotkin todella antautuvat elämällään itselle tärkeille asioille.

Taiteilija vierailu

Koulullamme oli vierailemassa taiteilija, joka kertoi taiteestaan ja taiteilijan työstä. Oli mielenkiintoista nähdä, että taide voi olla myös yksinkertaista, kuten apina, eikä sen tarvitse aina olla monimutkaista ja syvällistä. Oli myös mielenkiintoista kuulla taiteilijan palkasta ja siitä, millaisia ei tukia on ja miten taiteilijan ura käytännössä toimii.

Sisäinen maailma

Tehtävänämme oli maalata oma sisäinen maailmamme ottamalla vaikutteita Kusaman taiteesta. Itse käytin paljon sinisen sävyjä, joka kuvastaa kiirettä ja väsymystä, mitä syksy ja koulu tuo mukanaan. Käytimme myös paljon eri tekniikoita ja välineitä maalauksessa, kuten palettiveitsiä.

maalauksen jatkoa

Tehtävänämme oli maalata jatkoa valitsemallemme taideteokselle. Omassa maalauksessani oli kaksi naista jotka olivat kävelyllä ja päätin jatkaa työtä siten, että kuvasin naisia lähempää, jotta saisin heidän tunteensa esille. Onnistuin mielestäni työssä hyvin ja tätä työtä olikin mielenkiintoista tehdä. Oli mukavaa kun sai käyttää omaa mielikuvitustaan ja miettiä, mitä seuraavaksi voisi tapahtua.

Yayoi Kusaman näyttely

Yksi kuviskurssimme tehtävistä oli käydä Yayoi Kusaman näyttelyssä HAMssa. Näyttely oli mielestäni hieno ja hyvin rakennettu. Pidin Kusaman töistä, sillä ne olivat omaperäisiä ja osa niistä muistutti minua Marimekon kuoseista. Pidin erityisesti siitä, että työt näyttivät sopivan kaikki hyvin yhteen ja että niillä oli selvä teema. Pidin erityisesti Kurpitsoista ja häivytyshuoneesta. Oli myös hienoa nähdä paljon erilaista taidetta, eikä vain maalauksia. Minulla oli suuret odotukset näyttelyn suhteen, sillä monet kaverini ja tuttuni ovat kehuneet näyttelyä. Olen iloinen, että näyttely oli ihan niin hieno mitä olinkin odottanut. Olin näyttelyssä isän päivänä isäni kanssa ja hänkin tykkäsi näyttelystä paljon.

Kuva analyysin kuvailu vaihe

 Näen kaksi naista kävelemässä sinisellä tiellä hyvin lähekkäin. Heillä näyttää olvan keskustelu meneillään. Heillä on päällään pitkät valkoiset mekot joissa on pitsinen yläosa. Kummankin mekkoa koristaa pitkä keltainen kangas vyö. Toisella naisella on myös päässään keltainen hattu. Kummallakin on ruskeat hiukset jotka on laitettu siistille nutturalle. He näyttävät kuuluvan rikkaaseen perheeseen. Nainen, jolla on hattu, näyttää olevan pidempi, mutta epäilen että he ovat saman ikäisiä. Tausta on haalean sininen joten epäilen ajan olevan aikainen aamu tai alkuilta. Vuodenaika voisi olla kevät-talvea, mutta naisten vaatetus osoittaisi että olisi ennemminkin kesä tai kevät.

Maalauksen on maalannu tanskalainen taiteilija michael ancher vuonna 1893. Taulu on öljymaalaus ja kuuluu impressionismin taide suuntaukseen. Maalauksen inspiroi marie krøyer ja anne ancher(taiteilijan vaimo), jotka olivat kävelyllä rannalla krøyer järjestämien illallisjuhlien jälkeen vuonna 1892.

Oma analyysini:

Tunnelma tuntuu vakavalta ja kireältä. Naisilla näyttää olevan vakava keskustelu käynnissä. pidempi nainen näyttää tiukalta ja ehkä jopa hieman vihaiselta, kun taas lyhyempi nainen näyttää alistuvalta. Pidempi nainen tuntuu olevan vihainen jostain syystä lyhyemmälle naiselle ja he yrittävät selvittää asiaa. Asia ei todennäköisesti ole vakava. lyhyempi nainen tuntuu olevan jopa häpeissään asiasta.

KUSAMAN NÄYTTELY

  

Kuvataiteen kurssilla saimme tehtäväksi käydä vapaa-ajallamme japanilaisen Yayoi Kusaman näyttelyssä Helsingin taidemuseossa HAMissa. 

Näyttely oli hyvin monipuolinen. Siellä oli kaikkea muodista veistoksiin ja installaatioista maalauksiin. Aluksi luulin näyttelyn olevan täynnä maalauksia, mutta yllätyin nähdessäni paljon muutakin. Veistokset ja installaatiohuoneet olivat ehdottomasti suosikkejani. 

Näyttely ei todellakaan ollut tylsä, vaan aina löytyi jotain hämmästeltävää. Värit ja pallot toivat iloista tunnelmaa, ja näyttelystä jäi hyvä fiilis. Lopuksi kävimme Häivytyshuoneessa, jonne jokainen sai laittaa tarran haluamaansa kohtaan.  

Kävin näyttelyssä kolmen kaverini kanssa ennen syyslomaa. He eivät olleet innoissaan taidenäyttelystä, mutta jälkeenpäin kertoivat kuinka erilainen ja mielenkiintoinen Kusaman näyttely oli ollut muihin näyttelyihin verrattuna. 

Nykytaideprojekti: kestävä kehitys

Kuviksen kurssilla seuraavana tehtävänä oli suunnitella nykytaideprojekti. Ensin pidimme kuitenkin arvohuutokaupan, jossa saimme huutaa itsellemme tärkeitä arvoja. Meidän ryhmämme sai arvoiksi kestävän kehityksen, eläinten oikeudet sekä terveyden. Päätimme käyttää työmme pääteemana kestävää kehitystä. Projektin piti olla osallistava ja aiheeseen kantaaottava. Meidän piti suunnitella millaisen projektin suunnittelisimme sekä missä ja miten

Meidän suunnitelmanamme oli havainnollistaa arvojemme ja valintojemme vaikutusta kestävään kehitykseen. Päätimme esittää ihmisille kysymyksen "Mikä on sinulle tärkeintä?". Vaihtoehtoina olisi lista konkrettisista (auto, talo, lomamatka yms.) sekä epäkonkreettisista (onnellisuus, terveys rakkaus yms.)  asioista. Nämä vaihtoehdot olisivat tarroina, ja ne liimattaisiin seinälle/paperille.

Projektia kokeilessamme huomasimme, kuinka ihmiset valitsivat usein epäkonkrettisia arvoja ja sen, kuinka ristiriitaista se oli yhteiskuntamme nykytilanteen kanssa. Halusimme havainnollistaa tätä työssämme, joten päätimme tehdä kaksi erlaista versiota. Toisessa kuvattaisiin projektin tulosten mukaista yhteiskuntaa ja toisessa omaa yhteiskuntaamme. Näiden pohjalta voitaisiin toteuttaa kaksi maalausta, joissa toisessa olisi kuvattuna  millainen yhteiskuntamme olisi, jos ihmiset tekisivät valintansa projektissa valitsemiensa asioiden perusteella, ja toisessa olisi kuvattuna maailma nykyään vallitsevien arvojen perusteella. Valitut asiat voitaisiin esittää tarroina maalauksissa.Näin voitaisiin havainnollistaa valintojemme ristiriitaisuutta, ja sitä kuinka se vaikuttaa yhteiskuntaamme.

Projekti toteutettaisiin julkisella paikalla, josta kulkisi paljon ihmisiä. Halusimme, että projektiin osallistuisi erilaisia ihmisä, (eri ikäluokka, sukupuoli ja sosiaalinen tausta jne.).