KUVA-ANALYYSI: Leikkiviä poikia rannalla

A.Edelfeltin maalaus, Leikkiviä poikia rannalla,  vuodelta 1884

Aurinko paistaa kirkkaasti ja taivas on sininen. On päivä. Sinisellä taivaalla näkyy muutamia valkoisia pilvenhattaroita. Meri on tyyntä kauas ulapalle saakka, ja taustalla näkyy kaupunkia ja saaristoa. Kaukana vasemmalla näkyy satamassa olevia laivoja.  Rannalla on monenväristä kiveä ja soraa. Siellä täällä on näkyvissä isoja kivenjärkäleitä, joihin meren aallot törmäävät. Kivellä, joka on muutaman metrin päässä rannasta, kyykkii nuori poika, joka on pukeutunut ainoastaan polviin asti käärittyihin housuihin. Hänellä on lyhyet keltaiset hiukset ja katse käännettynä vettä kohti. Käsissään hänellä on keppi, jota hän ojentaa kohti vettä. Vedessä kelluu pienikokoinen kaarnavene. Pojan pitelemä keppi ohjaa veneen kulkua vedessä. Hänen vierellään, pienellä kivellä, seisoo toinen poika. Ruskeatukkainen ja pitkään, valkoiseen paitaan pukeutunut poika seuraa katseellaan vedessä olevan kaarnaveneen kulkua. Samalla hän pitelee itsekin kädessään samantapaista venettä. Kolmas poika seisoo veden rajassa; toinen jalka vedessä, toinen rannalla. Myös hän, on käärinyt housunlahkeensa polvien yläpuolelle. Kuten muutkin pojat, myös kolmannen katse on kohdistunut pieneen veneeseen. Tämä katseiden kohde, eli pieni puinen kaarnavene kelluu auringon paisteessa, veden lainehtiessa. 

Leikkiviä poikia rannalla on Albert Edelfeltin maalaus vuodelta 1884. Maalaus kuvaa kesäistä hetkeä, jolloin kolma poikaa uittavat kaartavenettä rannalla. Maalauksen taustalla näkyy rahtialuksia, kaupungin kattoja ja savupiippuja. Edelfelt pyrki maalauksessaan unohtamaan historialliset sankarit ja keskittymään uudentyyppisiin arkisiin aiheisiin. Maalauksessa etusijalla ovat valo ja sen heijastukset. Malleiksi taiteilija palkkasi kaksi haikkolaispoikaa, joista toinen on maalauksen molempien paidattomien poikien mallina.

Tunnelma on haikea. On yksi viimeisimmistä lämpimistä kesäpäivistä, ja kolme kaverusta on päättänyt viettää päivän rannalla, kaarnaveneitä uittaen. He ovat valinneet syrjäisen paikan välttyäkseen katseilta. Kaukaa kuuluu laivojen ja ihmisten ääniä, mutta pojat vähät välittävät niistä. Vesi on mukavan lämmintä ja rannan kivet auringon paisteesta kuumia. Kaksi pojista seisovat vierekkäisillä kivillä vedessä ja seuraavat kaarnaveneen kulkua. Jokin heidän olemuksessaan viestii, että kaikki ei kuitenkaan ole kohdillaan. Pojat eivät näytä kovin innostuneilta, vaan päinvastoin jopa hiukan lannistuneilta ja kyllästyneiltä. Viimeinen pojista, joka vielä seisoo rannalla, on pojista ainoa, jolla ei ole kaarnavenettä. Hänen katseestaan huokuu kateutta ja ihailua, kun hän seuraa kaverinsa veneen kulkua. Poika epäröi rannalla; ihan kuin hän aistisi, että toiset pojat eivät tahdo häntä luokseen. Rannan kivet pistelevät pojan jalkapohjissa, ja auringon paiste korventaa ihoa. Aaltojen liplatus kuuluu taustalla, ja hetki on hyvin rauhallinen.

Kuva-analyysi: Kukkivalla pellolla

Edessäni aukeaa peltomaisema.

Jalkojeni edessä on ruohikkoa, jonka seasta kasvaa sekä kukkivia keltaisia että jo kukkineita pörröpäisiä voikukkia. Kauempana heinikko jatkuu kellertävänä. Vasemmalla reunalla minusta noin kolmen metrin päässä istuu nuori naispuolinen henkilö, yllään vaaleansininen kokopitkä mekko, päässään musta lierihattu ja katse maahan painettuna. Hänellä on kädessään yksi syliinsä poimituista kukistaan. Hänen vieressään istuu häntä päätä lyhkäisempi lapsi, päällään vierustoveriaan hieman tummempi sininen paita. Hänen päässään olevan vaalean lierihatun ympärille on kiedottu tumma nauha. Katse on suunnattu eteenpäin. Lapsella on kädessään samanmoinen kukkakimppu kuin toisellakin. Heinikon seasta pilkottaa hänen ruskeat kenkänsä. Heistä noin metrin päässä seisoo tyttö sinisessä mekossaan, tummissa sukkahousuissaan ja vaaleansinisessä hellehatussaan. Hän on kääntyneenä kahta istuvaa henkilöä kohden, katse myöskin maahan painettuna. Muiden tavoin hänelläkin on kädessään kukkakimppu. Muutaman metrin päässä oikealla, aivan ojan vieressä istuu nuori nainen kaksi lasta sylissään. Naisen päässä on valkea huivi ja hänen sylissään olevilla lapsilla on yllään sinistä ja vaaleanpunaista. Pellolla on aurinkoinen kesäpäivä. Peltomaiseman oikeaa reunaa pitkin kulkee sinertävä oja, jonka läheisyydessä ruoho on vihreämpää kuin muualla. Kaukana ojan toisella puolella näkyy pieni olkikattoinen maja, jonka lähellä ei kuitenkaan näy muita asumuksia. Kaukana taivaanrannassa näkyy pieniä kukkuloita, ja puolet teoksesta on täytetty vaaleansinertävällä melkein pilvettömällä taivaalla.  

Michael Ancher; "Børn og unge piger plukker blomster på en mark nord for Skagen"

Näemme yllä tanskalaisen Michael Peter Ancherin vuonna 1887 julkaistun teoksen, jonka nimi on karkeasti suomennettuna "Lapset ja nuoret tytöt poimivat kukkia Pohjois-Skagenin pellolla".

Ancher syntyi 9.6.1849 Bornholmin saarella, Tanskassa. Vuonna 1866 hän tapasi kaksi tunnettua tanskalaista maalaria, jotka hänen ensimmäiset teokset nähdessään kannustivat häntä harkitsemaan taiteilijan uraa ammatikseen. Heidän kannustuksestaan inspiroituneena lähti hän opiskelemaan taidetta Kööpenhaminan akatemiaan, mutta lähti sieltä neljän vuoden jälkeen valmistumatta. Ancherin naturalistiset teokset sijoittuivat kaikki hänen kotiseudullensa Skageniin, pohjautuen usein kotikylänsä kalastajaelämään tai rannikkomaisemiin. Hänen kuoltuaan 19.9.1927, hänen talonsa jäi vaimonsa ja tyttärensä hoivaan, ja vuonna 1967 tuli heidän asunnostaan osa Skagenin museota, pitäen edelleen sisällään Ancherin, hänen vaimonsa Annan, sekä muiden skagenilaisten taiteilijoiden teoksia.

Mielestäni yllä näkyvä teos on erittäin rauhaisa, tunnelmallinen ja vanhahtavaa elämäntapaa kuvaava maisemakuva. Teoksella on todennäköisimmin haluttu luoda katselijalle vilpitön, muut huomioonottava, rento ja kaikenlaiselle taiteelle vastaanottavainen olo. Teosta katsellessani minullekin välittyy maaseudun rauhallisuuden ja hiljaisuuden tuoma stressitön tunnelma, ja voisin kuvitella itseni kuvan henkilöiden seuraan nauttimaan lämpöisestä kesäpäivästä. Niitty näyttää pehmoiselta ja kutsuvalta ja sääkin vaikuttaa juuri sopivalta. Ilma näyttää tuulettomalta, eikä sadettakaan taida tulla vähään aikaan. Kaukana edessä näkyvien kukkuloiden takana näyttäisi olevan pienimuotoisia asutuksia, joissa perheet todennäköisesti asuvat sukulaistensa kanssa suhteellisen alkeellisissa asuinnoissaan. Teoksessa ilmentyvä nuoremmista huolehtiminen antaa kannustavan esimerkin kaikille niille, jotka joutuvat huolehtimaan nuoremmistaan. Ennen vanhaan, juuri tämänkin kuvan julkaisuvuonna sisarusten, ystävien ja muiden perheenjäsenten kanssa leikkiminen ja kotiaskareiden tekeminen oli osa arkipäiväistä elämää, eikä valitukset väsymyksestä tai jaksamisesta kuulunut kuvaan. Asiat olivat siis toisin kuin näinä päivinä. Toisaalta nykyään kyseisiä peltomaisemiakaan ei näe yhtä usein teollisuuden kehittyessä ja kaupungistumisen lisääntyessä. Poimiiko kukaan enää kukkia?