KUVA-ANALYYSI: Leikkiviä poikia rannalla

A.Edelfeltin maalaus, Leikkiviä poikia rannalla,  vuodelta 1884

Aurinko paistaa kirkkaasti ja taivas on sininen. On päivä. Sinisellä taivaalla näkyy muutamia valkoisia pilvenhattaroita. Meri on tyyntä kauas ulapalle saakka, ja taustalla näkyy kaupunkia ja saaristoa. Kaukana vasemmalla näkyy satamassa olevia laivoja.  Rannalla on monenväristä kiveä ja soraa. Siellä täällä on näkyvissä isoja kivenjärkäleitä, joihin meren aallot törmäävät. Kivellä, joka on muutaman metrin päässä rannasta, kyykkii nuori poika, joka on pukeutunut ainoastaan polviin asti käärittyihin housuihin. Hänellä on lyhyet keltaiset hiukset ja katse käännettynä vettä kohti. Käsissään hänellä on keppi, jota hän ojentaa kohti vettä. Vedessä kelluu pienikokoinen kaarnavene. Pojan pitelemä keppi ohjaa veneen kulkua vedessä. Hänen vierellään, pienellä kivellä, seisoo toinen poika. Ruskeatukkainen ja pitkään, valkoiseen paitaan pukeutunut poika seuraa katseellaan vedessä olevan kaarnaveneen kulkua. Samalla hän pitelee itsekin kädessään samantapaista venettä. Kolmas poika seisoo veden rajassa; toinen jalka vedessä, toinen rannalla. Myös hän, on käärinyt housunlahkeensa polvien yläpuolelle. Kuten muutkin pojat, myös kolmannen katse on kohdistunut pieneen veneeseen. Tämä katseiden kohde, eli pieni puinen kaarnavene kelluu auringon paisteessa, veden lainehtiessa. 

Leikkiviä poikia rannalla on Albert Edelfeltin maalaus vuodelta 1884. Maalaus kuvaa kesäistä hetkeä, jolloin kolma poikaa uittavat kaartavenettä rannalla. Maalauksen taustalla näkyy rahtialuksia, kaupungin kattoja ja savupiippuja. Edelfelt pyrki maalauksessaan unohtamaan historialliset sankarit ja keskittymään uudentyyppisiin arkisiin aiheisiin. Maalauksessa etusijalla ovat valo ja sen heijastukset. Malleiksi taiteilija palkkasi kaksi haikkolaispoikaa, joista toinen on maalauksen molempien paidattomien poikien mallina.

Tunnelma on haikea. On yksi viimeisimmistä lämpimistä kesäpäivistä, ja kolme kaverusta on päättänyt viettää päivän rannalla, kaarnaveneitä uittaen. He ovat valinneet syrjäisen paikan välttyäkseen katseilta. Kaukaa kuuluu laivojen ja ihmisten ääniä, mutta pojat vähät välittävät niistä. Vesi on mukavan lämmintä ja rannan kivet auringon paisteesta kuumia. Kaksi pojista seisovat vierekkäisillä kivillä vedessä ja seuraavat kaarnaveneen kulkua. Jokin heidän olemuksessaan viestii, että kaikki ei kuitenkaan ole kohdillaan. Pojat eivät näytä kovin innostuneilta, vaan päinvastoin jopa hiukan lannistuneilta ja kyllästyneiltä. Viimeinen pojista, joka vielä seisoo rannalla, on pojista ainoa, jolla ei ole kaarnavenettä. Hänen katseestaan huokuu kateutta ja ihailua, kun hän seuraa kaverinsa veneen kulkua. Poika epäröi rannalla; ihan kuin hän aistisi, että toiset pojat eivät tahdo häntä luokseen. Rannan kivet pistelevät pojan jalkapohjissa, ja auringon paiste korventaa ihoa. Aaltojen liplatus kuuluu taustalla, ja hetki on hyvin rauhallinen.