Maalaus, jossa kukkia ei enää poimittu

Alkupohdintaa

Ensimmäisen jakson aikana ehdimme kuvataiteessa kuva-analyysin lisäksi työstää omia maalauksiamme jo analysoimistamme teoksista. Tarkoituksena ei ollut kopioida alkuperäistä maalausta, vaan miettiä mitä alkuperäisen teoksen jälkeen kuvassa olisi voinut tapahtua. Minun aiheenani oli siis Michael Ancherin teos: Lapset ja nuoret tytöt poimivat kukkia Pohjois-Skagenin pellolla.

Katsellessani alkuperäistä teosta, mieleeni tuli ensin idea tyhjästä pellosta, ilman ainuttakaan ihmistä. Silloin kuitenkin tajusin, että halusin nimenomaan säilyttää vanhanaikaisen tunnelman tuomalla maalaukseen pari hahmoa. Ei niin tarkkaan kuvailtuja hahmoja kuin alkuperäisessä, mutta siten, että heistä huomaa teoksen tärkeimmän asian; lempeän ja rauhallisen tunnelman. Seuraavaksi mieleeni tuli idea juhlateltasta. Kuvittelin mielessäni valkean, ison, ja hieman kulahtaneen juhlateltan, jonka sisällä oli ihmisiä tanssimassa ja nauttimassa lämpimästä kesäillasta. Niin, siinä kohtaa ajankohta muuttui päivästä illaksi, ja silloin näin mielessäni myös tumman, mutta kirkkaan taivaan, jossa kuunsirppi lepäsi kallellaan, ja tähtitaivas innosti valvomaan yhä pidempään ja nauttimaan luonnon tuomasta kauneudesta. Se oli mielikuva luonnoksesta, jota lähdin piirtämään kokeilunhaluisesti ensin tavalliselle A4-paperille, ja vasta sitten itse maalauspaperille.

Tässä puoliksi valmis teokseni hieman hämyisenä.

Tavoitteet ja värimaailma

Tavoitteenani ei ollut luoda mitään suurenmoista, ennennäkemätöntä, tai edes miellyttävää teosta. En ole koskaan pitänyt itseäni kuvaamataidollisesti taiteellisena tai luovana, ja halusin lähteä avoimin mielin kokeilemaan millaisen aikaansaannoksen lopulta saisin aikaan.

Värimaailmaa miettiessäni olin ensin aikeissa valita päävärit; keltaisen, punaisen ja sinisen, mutta aikani mietittyä ymmärsin että maalauksessani tulisi jokatapauksessa olemaan vihreää, joten ainut väri jonka pystyin karsimaan oli punainen. Niinpä teoksen värimaailmaksi ilmaantui lähivärit; sininen, vihreä, keltainen, ja loppujen lopuksi ne olivat ainoat oikeat kuvaamaan maalausta juuri haluamallani tavalla.

Tässä vaiheessa maalaus oli viimeistelyä varten valmis.

Työn eteneminen

Maalausta tehdessäni minun oli vaikeaa miettiä mitä kohtia maalaisin ensimmäisenä, ja mihin alueisiin tai värimaailmoihin siirtyisin seuraavaksi. Taivaan maalattuani pohdin mm.sitä, että siirtyisinkö seuraavaksi niityn vai joen maalaamiseen. Päädyin jälkimmäiseen, sillä saman värin sekoittaminen, sekä pitkänomainen muoto vaikuttivat helpommalta, kuin vihreän ja kellertävän värin hakeminen ilman vertauskuvaa joen sinertävyydestä, ja aivan oikeassa olin.

Maalatessani, en muistanut kovinkaan useasti, että maalien on annettava kuivua, ennenkuin lähden maalaamaan viereistä yksityiskohtaa, ja siksi taivaalla makaava kuu ei ole niin tarkka ja valkea, kuin se voisi olla. Toisen kerran toistin saman virheen juuri työn loppuvaiheessa, silloinkin pariin eri otteeseen kun maalasin pienemmällä siveltimellä pariskunnan vaatteita, mm.hattuja. Värejä sekoittaessani ja taittaessani olin aika tyytyväinen aikaansaannoksiini, sillä mikään väri ei suoranaisesti epäonnistunut tai muistuttanut liikaa toisiaan. Silloin tällöin seuraavalla tunnilla työn jotakin keskeneräistä kohtaa jatkaessani huomasin, etten löydäkään enää samaa väriä kuin olin siinä käyttänyt, mutta hieman eri sävystä huolimatta maalaus pysyi edelleen vaikuttavana värisävyjen yhtäkkisestä muuttumisesta huolimatta.

Tässä työ kokonaisuudessaan valmiina.

Lopputulos

Vaikka olenkin tyytymätön omiin piirrustustaitoihini, eikä minulla juurikaan ole kokemusta maalaamisesta, niin lopulta olin varsin tyytyväinen siihen mitä olin itse onnistunut luomaan. Merkittävin huomio, mitä teoksesta voin kritisoida on suurensuuri, koko maalauksen keskellä oleva juhlateltta, joka loistaa tyhjyydellään, ja jonka väri varsinkin lattiaa katsottaessa, on aikalailla väheksyttävänoloinen. Maalaus loi kuitenkin tietynlaista tunnelmaa ja vahvat lähivärit tukivat toisiaan monin tavoin. Siveltimenvedotkin olivat suurimmilta osin oikeanlaisia, ja maisemaa myötäileviä. 

Tanssivan pariskunnan vaatteiden värisävyjen valinnat olivat senhetkisten ideoideni mukaiset, ja vaikkeivat ne lopuksi miellyttänytkään silmääni, niin myöhemmin ajateltuna ja teosta kauempaa katsottuna ne näyttävätkin ihan loogisilta maalauksen muuhun värimaailmaan sulautuneena. Erityisesti pariskuntaa tarkkaillessa huomaan vaatteidenkin näyttävän todella tarkkaan maalatuilta ja huolitelluilta. Naisen mekkoon tekemäni juovat antoivat hänen olemukselleen hienon loppusilauksen, ja hänen lierihattuansakin koristaa kauniit kierteet.